Olen asunut nyt vuokrakämpässä joitakin viikkoja. Tänä iltana koiralenkitykseltä palattuani ihmettelin kun talon pihalla oli tavaroita hujan hajan. Otin maassa makaavan kassin käteeni ja kummastelin kun se oli täynnä tavaraa. Ihmettelin mistä se on siihen tupsahtanut, kunnes kuulin eräästä asunnosta hirveää huutoa. Joku naisasukas huusi niin kovaa, että pelkäsin että häntä teloitetaan, hän kirkui sydämensä pohjasta. Sydämeni pompotti rinnassa, enkä tiennyt mitä tehdä. Seisoin patsaana paikallani, sillä hetkellä kiitin että koira oli seuranani, jollain lailla sen rauhallinen olemus tuo turvaa mihin tahansa tilanteeseen. 

Ihmettelin miksi kukaan naapureista ei tullut pihalle, miksi kukaan ei puutu tilanteeseen, eikö ketään kiinnosta vai onko tämä niin normaalia? Voinko minä puuttua? En uskaltanut, mietin asunnossani olevia lapsiani ja sitä jos minulle sattuu jotain. En voinut ottaa sitä riskiä. Sydän pamppaillen menin soittamaan yhden tutun naapurin ovikelloa ja  hän kertoi että kyseisessä asunnossa riidellään välillä kovaäänisesti. Menin asuntooni ja näyttelin lapsilleni kuin mitään ei olisi tapahtunut. Olin oikeasti aivan järkyttynyt. Olin vaihtanut rauhallisen omakotitalomme ihanalla rauhallisella ympäristöllä epämääräiseen vuokra-asuntoon, olin tuonut lapseni tällaisen elämän keskelle. Kiitin kohtaloani, siitä että emme asuneet riitelevän pariskunnan naapurissa. Olisi ollut kauhea selitellä lapsille mitä ne kirkuvan naisen äänet olivat. Tosin olin tähän asti kuvitellut että tämä talo on ihan rauhallinen, tämä oli ensimmäinen merkki jostain muusta. Menin hetken päästä vielä seisomaan pihalle, minun oli pakko saada jonkinlainen varmuus ettei asunnossa ollut tapahtunut jotain aivan kauheaa. Hetken päästä aiemmin kirkunut nainen kävelikin viinapullo kädessään pihalla. Pihalle heitetyt kassit yms oli raivattu pois.

Tällaisina hetkinä syyllisyys nostaa päätänsä voimakkaasti. Miten olen voinut tehdä tämän lapsilleni? Miksi en yrittänyt enemmän ja pakottanut miestäni parisuhdeterapiaan kanssani? Miksi mäkätin kaikesta, kuten siitä vessan pöntön kannesta, aivan kuin sillä olisi ollut jotain merkitystä. Miksi, miksi, miksi? Miksi minä olen syyllinen?